Siirry pääsisältöön

Ei ole olemassa muureja, on vain siltoja...

Suljen silmäni ja hengitän syvään keuhkojeni täydeltä happea. Luon silmieni eteen tilanteen, jossa olen kokenut turhautumista, kiukkua ja ärtymystä. Sen jälkeen avaan silmäni ja ravistelen käsiäni, harteitani ja havainnoin ympäristöäni. Tämän jälkeen luon silmieni eteen positiivisen kuvan perheestä, joka pelaa iloisena lautapeliä merenranta maisemassa, nauraen ja keppostelen iloisesti laskevan auringon luodessa oman loisteensa maisemaan. Pidän tuon ihanan, rauhallisen ja kutkuttavan tunteen mielessäni ja  mielikuvissani ja palaan taas tähän aikaan ja paikkaan ja avaan silmäni. Seuraavaksi luon mieleeni " ankkurin , " joka voi olla kynän napautus tai sormien nyrkkiin puristus tai vaikka käden painallus vasten jalkaa. Kun ankkuri on tehty, suljen taas silmäni, luon kasvojeni eteen mielessäni tuon raivostuttavan tilanteen, puristan käteni kevyesti nyrkkiin ja annan tuon suojakuvan tulvia ikävän tilanteen päälle, peittää sen lopulta kokonaan ja viedä mennessään kiukun ja turhautumisen tunteen, jonka ikävä tilanne on minussa aiheuttanut. Tällaista on NLP ja minä olen taas liekeissä! Tuskin maltan odottaa seuraavaan kertaan: elämä - täältä tullaan!

NLP harjoitteet ja se valtava energia, jonka olen saanut nyt neljästä kurssipäivästä kanssaopiskelijoilta, on ihan valtava. Olen nyt jo oppinut työskentelemään aivan uudella tavalla tietyntyyppisten ihmisten kanssa, jotka aiemmin olisivat ( ehkä ) nostattaneet minulle karvat pystyyn ja aiheuttaneet harmaita hiuksia. Ihmeitä siis tapahtuu. Yhtä-äkkiä viime vuoden haasteet tuntuvat voitetuilta ja sisälläni kasvaa uusi positiivinen energia, jonka olen aina tiennyt siellä olevan, mutta joka on vähän painunut kaiken muun alle viime kuukausien haastavien tilanteiden keskellä.
Minulle sattui hassu juttu kun olin menossa NLP kurssille lauantaina. Olin jo pari päivää toivonut vesi kielellä, että saisimme aamupalaksi  suussa sulavia täysjyväsämpylöitä, joiden päällä on avokadoa, vuohenjuustoa ja tomaattia. No, pieni ääni mieleni sisällä yritti kuitenkin kertoa, että " siellä on kuitenkin tälläkin kertaa karjalanpiirakoita, niin kuin parilla viime kerralla, ja sämpylät jää vain haaveeksi... " Ajoin sitten paikanpäälle ( mielessäni olin jo " tilannut " parkkipaikan siitä ihan talon vierestä, ison koivun kupeesta, jottei tarvitsisi viedä autoa muutaman sadan metrin päähän ) ja kuinka ollakaan, usein täynnä olevan parkkipaikan toisella sivulla oli juuri minun autoni kokoinen ruutu vapaana. Innoissani tulevasta päivästä kipitin kurssipaikkaan ja istahdin muiden joukkoon aamukahville. Ja mitä silmäni näkivätkään : Sämpylöitä avokadolla, vuodenjuustolla ja tomaatilla vuorattuna ! Ihmeitä siis tapahtuu :)
Luulen että kompuroinnit on nyt kompuroitu minun osaltani toistaiseksi  ja  voin nauraa niille makeasti ja ottaa opiksi.  Uudet kompuroinnit ovat ehkä tuolla kulman takana, mutta tästä vuodesta tulee hyvä ja selätän möröt, joita mahdollisesti vielä tulee vastaani. Hauskaa kevättä - meillä mustarastas on jo aloittanut konserttinsa toista viikkoa sitten !

Love ja Piis Susanna K
 
Ei ole olemassa muureja
On vain siltoja
Ei ole olemassa
suljettuja ovia
On vain portteja
joiden läpi kuljetaan
säihkyvin silmin
huulilla varjoja syvempi hymy
kohti paikkaa
missä virrat kohtaavat
kuin janoavat suut
(Duende, 1996)
- Tommy Tabermann
 
 
Tunnisteet:

Kommentit

Lähetä kommentti

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Haaveita ja Lokki Joonatanin viisaita mietteitä

Haen sunnuntai aamun Hesarin haistellen samalla tuoreen kesän tuoksuja. Näen vaaleanvihreät koivun lehdet ja kirkkaan taivaan. Äkisti silmäni täyttyvät kyynelistä  ja mieleeni hiipii  voimakas yksinjäämisen tunne. Hengitän syvään, räpyttelen silmiäni, nielaisen ja palaan sisälle. Nelijalkainen karvakaveri tulee innostuneena ovelle vastaan ylisuurta pehmokoiraa roikottaen. Kahvinkeittimessä on vielä eilisen tahrat ja ruokapöytä on täynnä tavaraa. Aika pysähtyy ja kotona kaikuu vain vanhan pakastimen hiljainen ulina.     Mietin että mistä tuo kumma haikeus hiipi rintaani ja aiheutti noin voimakkaan tunnereaktion ? Johtuiko tuo rinnan puristava tunne siitä, että katsoin illalla Romeon ja Julian ja koin vahvasti heidän onnettoman rakkaustarinansa? Vai johtuiko se siitä, että sunnuntain jälkeen tulee maanantai ja uusi viikko ja uusi arki jossa ei ole hauskoja pihajuhlia eikä kepeää grillailua leppeässä kesätuulessa... Huikkaan...
2 kommenttia
Lue lisää

Tommy Tabermann ja minä rakkauden ja kevään huumassa

Ajelin kotiin True Heartsin NLP Master Prakkäri treeneistä kuunnellen  NRJ :n poppia joka tavoitti soljuvasti alitajuntani. Oloni oli tyttömäisen kepeä ja silmiini sattui fantastisen upeat kevään vihreät hiirenkorvat jotka kiusoittilevat ohikulkijaa puiden oksilla. Rakastan juuri tätä kevään aikaa! Ehkä siitä syystä menin naimisiinkin juuri näinä aikoina, toukokuun toiseksi viimeisellä viikolla ja siitäkin on jo... hmm.... kohta 20 vuotta aikaa !Iik! Niin ne vuodet vierii. Tulla lähelle vaatii sinulta voimaa, paljon väkevää voimaa. Olla lähellä vaatii sinulta rohkeutta, paljon paljasta rohkeutta. Päästää lähelle, sisälle, vaatii sinulta vain uskoa toiseen ihmiseen. - Tommy Tabermann-   Tahtoisin kirjoittaa tähän ihan koko elämäni ja kaikki tuntoni mutta kriitikko minussa himmailee ja ilmoittaa, ettei kannata ihan kaikesta avauta, ihan ihan vielä, ainakaan ennenkuin asiat ovat virallisia ja julkisia ja oman mielen kiemuroissa jo varmasti päätettyjä. Mutta ...
4 kommenttia
Lue lisää

Meren raivoa ja lokakuun viimeisiä tyrskyjä

 Olimme kipparini kanssa vielä yhden kerran syysmyrskyissä merellä. Onneksi meidän rantautumispaikkaamme eivät nuo isot tyrskyt yltäneet vaan venhomme keinutteli siinä tyynen puolella hiljalleen puolelta toiselle. Keinuttelua ja lipalatusta oli kuitenkin senverran runsaasti,että tämä försti ei kyllä kovin sikeästi nukkunut paria viime yötä. Paluu kotiin ja kiinteän pöydän ääreen oli sanoinkuvaamattoman ihanaa tällä kertaa!  Mikä on tuo agressiivisuus ja hurja myrskyävä ja jollain muodoin vihainen energia mikä tuolla merellä myllertääkääkään ? Meri on aivankuin muuttunut ja hurjistunut jostain ja riehuu ja raivoaa heittäen vaahtopäitä ja sumusateita korkalle kallionlaelle jo parin vuorokauden ajan! Aurinko paistoi eilen hetken ja sitten illalla saapuivat pilvet  jotka vetivät maiseman entistä synkemmän näköiseksi ja joista sadekuurot kastelivat kalliot vaarillisen liukkaiksi. Luojan lykky, ettei tarvinnut olla tuolla puolen merta vaan siellä suojan puolella, veneen ...
Lähetä kommentti
Lue lisää