" Teen vaan vähän hommia alta pois että saisin vihdoinkin sen junanvaunun kiinni, jonka perässä olen taas juossut monta viikkoa... " ajattelin melkein ääneen ja käynnistin työkoneeni. Seitsemän tuntia myöhemmin toinen teineistäni kysyi että " äiti ootsä istunut siinä koko päivän ? ! " Kello oli 18.00 lauantai iltana ja näppäimistö oli käynyt kuumana koiran aamulenkin jälkeen lähes taukoamatta. Olin syönyt huonosti {aivan ihania esipaistettuja korvapuusteja ja maukkaita uunileipiä!} ja unohtanut juoda vettä sen parin teekupillisen lisäksi. Sainko junanvaunun kiinni tuolla vapaa-ajan uhraamisella työn teolle ? No en ! Mutta ehkäpä olin tuon naputtelun tarpeessa, kenties... Kun nousin vihdoinkin lauantai iltana tuosta jäykkäselkäisestä tuolista ja venyttelin, alkoi maailma kieppua silmieni edessä koska kaikki paikat olivat niin junturassa. Suunniteltu salikeikka jäi haaveeksi ja tartuin imuriin ja aloin lähes vimmatusti metsästämään  karvatupsuja, joita oli joka p...

Lämpömittari näyttää -16C pakkasta ja koti on hiljainen. Ulkona aurinko on vasta ajatuksena itäisen taivaan rannassa. Herään siihen, kun puolisoni tulee viereeni toisesta huoneesta, vierasvuoteen sylistä ( olen kuulemma kuorsannut... taas ! ) . Kello on vasta 6.15 lauantai aamuna ja hän on ollut hereillä jo viidestä lähtien. Mikä ihmeen keski-ikäistyminen ja unen karkaaminen meitä kahta oikein vaivaa?! Mietin miten aamuni viettäisin ja hetken tepastelun jälkeen asetun teekuppini kanssa makkariin , istahdan sängylle siippani viereen ja otan läppärin syliin. Siinä mieheni jo onkin, oman läppärinsä kanssa ja naputtelee keskittyneen näppäimiä kirjoittaen jotain intensiivisesti. Hiljainen "täp täp täp" täyttää makuuhuoneen äänimaailman kun muuten kodissa on vielä hiljaista, karvakaverikin nukkuu ja naapureista ei kuulu hiiskaustakaan. Avaan koneeni aikomuksena tehdä pari työraporttia  pois mielestä ajelehtimasta kun ei kerran nukuta. Odotan ohjelman käynnistymist...

" Äiti, nyt sä näytät kyllä tosi vanhalta" sanoo 15 vuotias tyttäreni minulle saapuessamme hissiin, ja jatkaa " odota, mä otan susta kuvan ! " kuuluu " räps " ja ruudulle ilmestyy minun meikittömät ja maksaläiskien värittämät kasvoni. Kasvoni, jotka on uitettu ensin meressä, kyllästetty suolalla ja sen jälkeen sukellutettu klooriveteen hotellimme ulkoaltaaseen. Kyllä, minunkin mielestäni olen joskus näyttänyt tyttäreni napsimissa kuvissa hehkeämmältä ! Olen siis lomamatkalla ja syksyn mittaan kertyneen työpaineen ja - stressinpurkumatkalla perheeni kanssa Arabiemiraattien Dubaissa. Sää on suosinut meitä ja rantaa kulkiessani oloni on levännyt ja rento, ajatukset soljuvat vapaina ja aurinkorasva tirisee. Olen päättänyt jo heti lenkokoneessa ( tai oikeastaan paljon ennen matkalle lähtöä), että tämän loman tavoitteeni ovat 1) olla valossa 2)maata auringossa ja ruskettaa kalpeaa hipiääni ja 3) lukea mahdollisimman monta romaania. Otsani kuumotus kertoo se...