Siirry pääsisältöön

Vuoristoradalla

Aamu alkaa haukotellen. Koira ei syö, koska sen rakas hoitaja on suorittamassa työelämään tutustumistaan, koko viikon ajan. Ihmettelemme tilannetta puolisoni kanssa ääneen. Voiko koirakin surra ja siksi jättää syömättä ? Ripustamme tai puolisoni ripustaa, värikkäitä jouluvaloja sinne tänne. Parvekkeella palaa yhdet ja porraspielessä toiset. Josko ne antaisivat vielä sen tarmon, mitä näihin muutamaan viikkoon ennen joululomaa tarvitaan.
Keskustelin tässä taannoin syvällisesti erään henkilön kanssa työstä ja kunkin soveltuvuudesta kuhunkin työtehtävään. Hän aloitti lauseen jotenkin näin : " Joskus, kun oikea työ löytää juuri oikean tekijänsä, niin on kuin tuo työntekijä puhkeaisi kukkaan. " Jäin tuota miettimään ja mietin asiaa omalta kohdaltani. Olenko nyt kukassa vai vasta nupussa vai ehkä jo ylikukkinutkin tähän rooliini ? Kenpä sen tietäisi. Tämä arjessa taiteilu vaatii välillä vaan niin kovasti tavallaan luovuutta ja tavallaan rationaalista ajattelua ja organisointikykyä. Pitää olla melkein superhero siitä selvitäkseen. Askel askeleelta eteenpäin.
Tunteeni, ne ovat kuin vuoristorata tätä nykyä. Ylä - ja alamäkiä riittää ihan kiitettävästi ja väliin mahtuu jännittäviä mutkiakin ja erinäisiä käänteitä. Alan jo odotella oireitten syyksi lähestyviä menopaussi oireita. En olisi ihan ensimmäinen nelikymppinen, jolla alkaisi kypsä ikä jo näinkin nuorena. Heh...  Olen kiitollinen kaikille lähimmäisilleni, jotka jaksavat katsella tätä naiseuden aaltoilua. Kaikella on kai aikansa ja rakkaus voittaa kaiken vai miten se menikään.
Kankkua kivistää ( piriformis ? ) ja kun oikein isuta tönötän, lähtee pikku sähköisku vasempaan pakaraan. Onko tämä muistutus keholtani siitä, että yksi tunti liikettä päivässä ei todellakaan riitä ja että työtä pitäisi tehdä seisten ja kokouksia pitää kävelykokouksina aina kun mahdollista ? Ei auta kun lähteä jälleen salille muiden saman ikäisten ja saman henkisten maailmaan. Ei s salitreeni voi huonoakaan tehdä.
Sain puolisoltani joulukalenterin. Haukkaan siitä energiaa joka aamuiseen pimeyteen. Ehkäpä se pimeys pikkuhiljaa väistyy ja viimeistään linnanjuhlista saamme kaikki taas katsella Suomen loistoa ja glamouria. Koittakaa jaksaa,
Susanna K
jk.
Jokaisena päivänä pitäisi kuulla vähintään yksi kaunis laulu, lukea hyvä runo, nähdä jokin oivallinen maalaus ja jos mahdollista, puhua muutamia järkeviä sanoja. — Goethe

Tunnisteet:

Kommentit

Lähetä kommentti

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Haaveita ja Lokki Joonatanin viisaita mietteitä

Haen sunnuntai aamun Hesarin haistellen samalla tuoreen kesän tuoksuja. Näen vaaleanvihreät koivun lehdet ja kirkkaan taivaan. Äkisti silmäni täyttyvät kyynelistä  ja mieleeni hiipii  voimakas yksinjäämisen tunne. Hengitän syvään, räpyttelen silmiäni, nielaisen ja palaan sisälle. Nelijalkainen karvakaveri tulee innostuneena ovelle vastaan ylisuurta pehmokoiraa roikottaen. Kahvinkeittimessä on vielä eilisen tahrat ja ruokapöytä on täynnä tavaraa. Aika pysähtyy ja kotona kaikuu vain vanhan pakastimen hiljainen ulina.     Mietin että mistä tuo kumma haikeus hiipi rintaani ja aiheutti noin voimakkaan tunnereaktion ? Johtuiko tuo rinnan puristava tunne siitä, että katsoin illalla Romeon ja Julian ja koin vahvasti heidän onnettoman rakkaustarinansa? Vai johtuiko se siitä, että sunnuntain jälkeen tulee maanantai ja uusi viikko ja uusi arki jossa ei ole hauskoja pihajuhlia eikä kepeää grillailua leppeässä kesätuulessa... Huikkaan...
2 kommenttia
Lue lisää

Tommy Tabermann ja minä rakkauden ja kevään huumassa

Ajelin kotiin True Heartsin NLP Master Prakkäri treeneistä kuunnellen  NRJ :n poppia joka tavoitti soljuvasti alitajuntani. Oloni oli tyttömäisen kepeä ja silmiini sattui fantastisen upeat kevään vihreät hiirenkorvat jotka kiusoittilevat ohikulkijaa puiden oksilla. Rakastan juuri tätä kevään aikaa! Ehkä siitä syystä menin naimisiinkin juuri näinä aikoina, toukokuun toiseksi viimeisellä viikolla ja siitäkin on jo... hmm.... kohta 20 vuotta aikaa !Iik! Niin ne vuodet vierii. Tulla lähelle vaatii sinulta voimaa, paljon väkevää voimaa. Olla lähellä vaatii sinulta rohkeutta, paljon paljasta rohkeutta. Päästää lähelle, sisälle, vaatii sinulta vain uskoa toiseen ihmiseen. - Tommy Tabermann-   Tahtoisin kirjoittaa tähän ihan koko elämäni ja kaikki tuntoni mutta kriitikko minussa himmailee ja ilmoittaa, ettei kannata ihan kaikesta avauta, ihan ihan vielä, ainakaan ennenkuin asiat ovat virallisia ja julkisia ja oman mielen kiemuroissa jo varmasti päätettyjä. Mutta ...
4 kommenttia
Lue lisää

Erään kesäfestarin tarina

 Hentoa värinää ilmassa, sydänten tärinää Retussa ja Hilmassa, kuiskutuksia auringonlaskussa, käsiä toisen takataskussa, haikeita hymyjä ja kiihkeitä sylejä, väsyneitä lymyjä ja somea, yleä...   Rakkaukden tykitystä ja ilon suihkuja, rokin rykitystä ja Antti Tuiskua, sinitaivasta ja lämpöä iholla, hyvää fiilistä isollakin kiholla, vapautta ja lupaa rakastaa, jääkylmää juomaa arkkussa pakastaa...  Kovaa poppia ja kovempaa rokkia, pitkää kuumaa kesä ja tverkkaamista , baarikärpäsiä ja karavaanareita, sulassa sovussa kokemassa kesäfestareita..   Tramboliinipomppuja ilmaan asti, mielessä into ja repussa hilpeä musiikkilasti, temppuja ja vapauden huumaa, aurinkoa ja hikeä, kesätunnelmaa kuumaa. Apulantaa ja sen tuomaa energiaa, tuo voima kauaksi kantaa.. kaikki loputon kauneus kaikki järjettömyys kaikki ruoskivat toiveet kaikki päättämättömyys ovat lopulta tarkoituksen palasia osa arvoitusta ja osa...
6 kommenttia
Lue lisää