Viikko töitä välissä ja vielä yksi ihana matka tällä kertaa aurinkoisilla vesillä edessä! Miehistö kutistui kahteen kun laivakoira ja kansihenkilöstö suuntasi muihin rientoihin , mutta se ei matkantekoa haittaisi koska aluksella touhuilee kuitenkin kaksi " lähes ammattilaista." Alkuun saimme pari pisaraa päällemme kun pöristelimme kaupungin mustaa taivasta karkuun luvattoman kovaa vauhtia meren päällä huudellen. Matkan edetessä sadepilvet väistyivät ja saimme nauttia tuulesta ja auringon lämmöstä.
Ensimmäisten iltojen riemukkaiden kohtaamisten ja yöllisten karaokelaulantojen sekä loistavien löylyjen jälkeen saimme herkutella täysikuun sinisellä loistolla. Aah tuota nautintojen iltaa! Blue moon....
Kun fiilistelyjä oli mieli täynnä ja ulkona jo vähän viileni, oli hyvää aikaa ottaa pienet lautapeliskabat. Mutta koska kippari aina voitti, kiukustui first lady ja jätti pelit taas odottamaan seuraavaa merimatkaa...
Kun kurkkasin tästä ikkunasta ja tässä saaressa eräänä aamuna ulos, hämmästys oli suuri ja mielessä kulki salamana monenlaiset ajatukset. Kuka oli yöllä käynyt irrottamassa meidän köydet rantakalliolta ? Kuka saattoi olla niin julma ? Oliko se tuo naapuriveneen isäntä , joka kateellisena meidän paremmalle satamapaikalle hermostui ja päätti tehdä jäynät ? Vai oliko se joku satunnainen meloja joka halusi tehdä jekkuja yöllä, kun kaikki oli hiljaa ja vain lokit jossain lauloivat laulujaan? Näitä mietin kunnes kohtasin kipparini vekkulin virneen ja ymmärsin heti mitä oli tapahtunut... olin vielä heräilemässä unesta kun hän reippaana hypähti rantaan ( peilityyni aamu) , irrotti köydet ja jätti meidät ankkurin varaan, jotta minä, first lady, saisin auringon aamupalapöytään! Ehkäpä tuota kipparia kannattaa katsella vielä monen monituista vuotta, senverran hyvä hän on suunnistamaan ja auttamaan first ladyään heräämään uuteen meri aamuun...
Sitten taas mentiin ja sää helli kulkijoita, toisilla purjeet pullollaan ja toisilla vauhdin huuma kasvoillaan, voi tuota elämän riemua ja iloa !
Tuolla, noitten korkeitten kallioitten takana, tapasimme saukkoperheen, joka innokkaana harrasti omia touhujaan vesilätäkön läiskiessä. Pari saukko perheen jäsentä kävi uteliaana kurkkaamassa kiven takaa meitä pällistelijöitä ja huomattuaan, ettei kyse ollut ruoka- eikä juomatarjoilusta, palasivat ne omiin bileisiinsä sinne kivien suojaan. Vikkeliä kavereita kaikki !
Jussarö on ehdoton saaristomme helmi kaikessa vastakohtaisuudessaan. En haluaisi eksyä tuohon saareen ypöyksin ja keskellä syksyn synkeimpiä kelejä. Sen verran puistatusta herättivät saaren rauniotalot, joissa on asbestivaara ja jotka ovat sortumispisteessä.Ainoat kovapanosammunnat kuitenkin, jotka me huomasimme ja kuulimme, tulivat aluksemme sisältä ja yleensä mausteisen illallisen jälkeen ! Niitä ammuntoja pääsi onneksi karkuun kun työnsi pään ulos pressun aukosta tai sitten astui kannelle ja käveli maihin !
Jussaröössä kippari juoksi kalliota ylös ja alas, punnertaen ja vääntäen vatsoja samalla kun first lady käänsi kylkeään kuumalla kalliolla ja kärtsäsi nahkaansa minkä ehti. Hyvästi sileä ja kimmoisa iho ja tervetuloa aimo annos D-vitamiinia . Niin hyvältä vaan tuntui jälleen tuo auringon kosketus paljaalla iholla. Merivesi Jussarön edustalla oli ihan " sikakylmää" eikä siellä tarvinnutkaan käydä kuin pari kertaa pulahtamassa, ihan senverran, että sain otettua nämä joka kesäiset bikinikuvat kallion pinnasta...
“You will begin to touch heaven, Jonathan, in the moment that you touch perfect speed. And that isn’t flying a thousand miles an hour, or a million, or flying at the speed of light. Because any number is a limit, and perfection doesn’t have limits. Perfect speed, my son, is being there.”
― Richard Bach, Jonathan Livingston Seagull
― Richard Bach, Jonathan Livingston Seagull
Yhtäkkiä kauniin helleaamupäivän aikana, sisäväylää ajaessamme iski yllemme sakea sumu, joka esti eteenpäin näkemisen. Siinä sitten vauhtia hiljennettyämme totesime, että nyt ei kyllä tekisi mieli lähteä tuonne ulkomerelle isojen laivojen syötiksi sumun keskelle. Tyytyväisinä käänsimme keulamme kohti sisäreittiä ja lähestyvää saari vierailua.
“Overcome space, and all we have left is Here. Overcome time, and all we have left is Now.”
― Richard Bach, Jonathan Livingston Seagull
― Richard Bach, Jonathan Livingston Seagull
Pari päivää vielä näissä maisemissa ja sen jälkeen : THE END.
Voikaa hyvin kaikki ja oikein rentouttavia hetkiä elokuisen luonnon parissa,
Susanna K
Kauniita kuvia ja sujuvaa tekstiä! Kivaa että saitte hiukan myös aurinkoa loppulomallenne
VastaaPoistaKiitos! Se oli ihana lomaviikko :)
Poista