Luonnon voimaa ja meren syleilyä

Terveisiä merilomalta !

Vaikka kesä on ollut sateinen, on siihen mahtunut myös aimo annos päivänpaistetta ja poutapilviä. Näin koimme ainakin asian kun puksuttelimme itäisellä suomenlahdella pari viikkoa heinäkuun alussa.  Kippari ajoi ja me miehistön jäsenet seurasimme ohikiitäviä maisemia ja yhdessä laivakoiran kanssa valmistauduimme aina köysien ja leppareiden kanssa seuraavaan maihinnousuun. Joskus (lähes aina) laivakoiralle tuli hätä kun vauhti hiipui ja satama lähestyi eikä vielä päässyt hyppäämään kannelta laiturille. Silloin se inkui ja vinkui nousevalla intonaatiolla ja hermostuneena kipuili vuoroin vasemmalle ja vuoroin oikealle laidalle. Lajitoverivainaan vanhan pelkut kuitenkin auttoivat sen verran, että laivakoira ymmärsi, ettei mihinkään ole menoa ennen kuin ne oranssit pelkut otetaan pois päältä. Sellainen hauska kaveri tuo oli aluksellamme.

 

Laivakoirasta tuli myös mieleen Pyhtään Kaunissaari, joka oli jälleen vallan herttainen käyntikohde mutta pitkäturkkisen turrin kanssa myös varsinainen punkkimagneetti. Tavallisen saarilenkin jälkeen kiskoimme koko kesän saaliin tuolta raukkaparan jalkovälistä ja ja jälkeenpäin vielä poimimme langenneita punkkeja herran pediltä. Noita niin inhottavia nilviäisiä löytyi sinä päivänä veneestämme yhteensä toistakymmentä kappaletta. Laiha lohtu oli se, että kaikki löytyi kutakuinkin kuolleina. Hurraa Bravecto ja yksi tabletti joka on estänyt punkkien puremat tähän asti.

Punkeista pääsimme ja jatkoimme rentouttavaa matkaamme erinäisiin saariin ja vierasvenesatamiin. Idässä  matkaillessa on se(kin) hyvä puoli, että satamiin mahtuu aina, oli aamu tai ilta ja yleensä palvelu on ystävällistä ja luonto kaunista. Tutustuimme mm. Mustaviiri- saaressa luontopolkuun, jonka varrelta nousi lentoon upea merikotka. Vaikuttava näky isoine siipiväleineen ja komeine sulkineen! Harmi vaan että tuo näky tuli yhtä äkkiä kuin poistuikin, emmekä ehtineet kuvan kuvaa sitä näpsäistä. Jotain pahaa se ilmeisesti oli metsien puissa tekemässä koska varikset jahtasivat sitä hulluina molemmin puolin lentomatkan aikana. Samassa saaressa laivakoira otti vainun jäniksestä ja pinkaisi täysiä metsään mutta tällä kertaa jänis voitti ja paisti jäi sillä erää saamatta. Keltatäpläinen hieno rantakäärme saattele myös mennen tullen meitä veneeseemme ja sihisten luikerteli kivien väleissä kun askeleemme lähenivät sen reviiriä.

 

Kaikki stressi ja huono unisuus on tyystin kaikonnut ja virta palannut koneistoon luonnossa vietettyjen hetkien myötä. Päivetys on tehnyt kalpeista kasvoista jälleen elävän näköiset ja kesäaurinko paistaessaan haalistanut nuo itsepintaiset kikkarat niin hyvin, että harmaatkin ovat jääneet peittoon. Monta ihanaa nuotiohetkeä on vietetty ja vaatteet useaan kertaan savussa kyllästetty. Kyllä merellä on mukavaa! Ainakin tällä lomalla oli.

Kerrankin ehdimme myös mansikan itsepoimintaan kun veneloma loppui jo hyvissä ajoin ennen mansikkakauden loppua. 10 kg iloisen punaisia mansikoita odottaa nyt pakastimessa syöjiä. Niitä on hyvä mutustella silloin, kun aurinko ei enää lämmitä ja kun kesän retkemme on kauniina muistona sydämen sopukoissa.

Kesken lomamatkan mieleeni hiipi säikähdys siitä, että puutarhamme kukat ovat jo aivan kuivaksi kuolleita ja nuutuneita kun en muistanut ketään pyytää niitä kastelemaan. Mutta samalla kun tuo ajatus tuli, se myös meni, kun katsoin taivaalle ja muistin ne lukuisat sadepisarat jotka olivat tanssahdelleet pressumme päälle tuon pariviikkoisen ajan kun sitkeästi vain sinnittelimme saaristossa ja pelasimme Skibboa, Unoa yms. nuotion loimussa. Luonto oli hoitanut kastelun ja kotikukat jaksoivat erittäin hyvin.

 
 

 

 

Tähän kesälomaseen mahtui myös ihania kohtaamisia kesäyössä ja rakkaiden ystävien tapaamista jälleen rauhassa, ajan kanssa.  Olen onnellinen kaikista iloisista ja kauniista kokemuksista, jotka ovat mieltäni hykerryttäneet tänä kesänä. Tästä on hyvä ponnistaa taas eteenpäin. Aurinkoisia elokuun kelejä teille kaikille ja voikaa hyvin,

XOXO, Susanna K