Mitä tulevaisuus tuokaan tullessaan ?  Vuosi sitten olin hieman hukassa jälleen kesälomani jälkeen ja mietin, miten ottaisin syksyn vastaan ja mistä löytäisin jälleen innon ja energian tulevien arjen rutiinien kohtaamiseen. Aurinkoinen ja lämmin hellekesäloma vesillä vaikutti yhä mielessäni ja kehossani ja ajatukseni lipuivat vähän väliä haaveellisina meren aalloille ja Suomen kauniiseen saaristoon. Arjen aloitus oli tahmeaa ja käyntiin pääseminen kesän jälkeen jokseenkin haastavaa. Ja sitten, kuin ihmeenä taivaalta, rakas ystäväni lähestyi minua kysymyksellä, että olisinko kiinnostunut työnohjauksesta, kun taas hänen ystävänsä opiskeli juuri alaa ja kaipasi ohjattavia. ” Ei ole todellista! ” mietin mielessäni ja vastasin heti, että todellakin olisin kiinnostunut ja että tämä olisi juuri sitä, mitä vailla olin ihanan kesän jälkeen. Tunnelma kohosi hetkessä ja intoni tulevaa syksyä ja työnohjausta kohtaan alkoi hiljalleen herätä ja tuntua kasvavana kuplintana sisälläni. ...

Kävipä sitten niin, että minulle siunaantui kaksi peräkkäistä vapaata viikonloppua tammikuulle, siis vapaata kaikista harrastuksista, ystäväriennoista, perhejutuista, parisuhdejuista tms. Siinä ihmeissäni käytin ensimmäisen viikonlopun ruumiinkulttuurin ylläpitoon saleillen ja hiihtäen ja laahustin kohti seuraava vapaata viikonloppua puoliraskain miettein, takana kuitenkin tehokas työviikko ja kahden päivän myyntikokouskin.  Onnentunteen kokemiseen tarvitaan tavallisesti saman verran aikaa kuin kellon vetämiseen. — Anton Tsehov Olin jo pyöritellyt pari viikkoa mielessäni museoreissua jonkun  ystävän kanssa mutten keksinyt kenen ja mihin museoon menisin ja menisinkö kuitenkin yksin enkä yhdessä jonkun toisen kanssa. Tyypillistä minua - käyttää energiaa tällaiseen pohtimseen aktiivsen tekemisen, kaverien kontaktoinnin ja aikataulun sopimisen sijaan. Taas toistaalta, joskus täytyykin odottaa, antaa ajan kuluja ja juuri ne oikeat jutut tapahtuvat juuri oikealla hetkell...