Kuohujen syksy. Mentaalimielessä. Istuimme iltaa ihanien ystävieni kanssa ja pähkäilimme maailmaa ja sen kieputusta keskiyön pimeyteen asti. Yksi asia oli kaikille yhteinen : Syksyn pimeys tulee ja sitä pitäisi päästä karkuun johonkin mutta mihin ? Sielu ja mieli kaipaa valoa kaamoksen keskelle ja valoa myös ajatuksille ja haaveille tuulettua ja rakentua vahvaksi mielen sopukkaan tehden sinne lämpöisen ja turvallisen pesän. Huomaan, että useat ihmiset ympärilläni etsivät jotain, ehkä mielen rauhaa tai tasapainoa, jotain mihin takertua ja mistä saada voimaa. Ympäröivä yhteiskunta ja - maailma on tällä hetkellä melkoisen vyörytyksen kourissa ja ikävät uutiset leviävät maailmalta ja maailmalle jatkuvasti. Ihmisillä on alinomainen  kiire ja tarve tehdä itsensä korvaamattomaksi, etenkin työelämässä, ja toisinaan tuntuu että korvaamattomuus tehdään hinnalla millä hyvänsä...   Olen itse miettinyt kovasti sitä, mistä tuo kiire oikein tulee ja miten sen voisi estää n...

Pieni laulu ihmisestä Ihminen tarvitsee ihmistä ollakseen ihminen ihmiselle, ollakseen itse ihminen. Lämpimin peitto on toisen iho, toisen ilo on parasta ruokaa. Emme ole tähtiä, taivaan lintuja, olemme ihmisiä, osa pitkää haavaa. Ihminen tarvitsee ihmistä. Ihminen ilman ihmistä on vähemmän ihminen ihmisille, vähemmän kuin ihminen voi olla. Ihminen tarvitsee ihmistä. - RIP Tommy Tabermann Miten elämänkirjo voikaan näyttäytyä noin suurilla silmillä ? Silmillä joilla Sinä katsot minua , Silmillä jotka hakevat tukea, apua ja ymmärrystä, Silmillä, jotka katsovat suoraan ja rehellisesti minua kohden - aivan kuin pienen lapsen maailmaa syleilevät silmät. Olet siinä juuri sellaisena kuin olet, ehkä vähän anteeksi pyytäen... Katsot suurilla ja luottavaisilla silmilläsi , jotka kuuluvat elämää jo kokeneelle setisenkymppiselle miehelle, isälle ja puolisolle. Kunpa sanani tavoittaisi sinussa jonkin pienen toivonkipinän ja kunpa saisit edes hetken hil...