Suljen silmäni ja hengitän syvään keuhkojeni täydeltä happea. Luon silmieni eteen tilanteen, jossa olen kokenut turhautumista, kiukkua ja ärtymystä. Sen jälkeen avaan silmäni ja ravistelen käsiäni, harteitani ja havainnoin ympäristöäni. Tämän jälkeen luon silmieni eteen positiivisen kuvan perheestä, joka pelaa iloisena lautapeliä merenranta maisemassa, nauraen ja keppostelen iloisesti laskevan auringon luodessa oman loisteensa maisemaan. Pidän tuon ihanan, rauhallisen ja kutkuttavan tunteen mielessäni ja  mielikuvissani ja palaan taas tähän aikaan ja paikkaan ja avaan silmäni. Seuraavaksi luon mieleeni " ankkurin , " joka voi olla kynän napautus tai sormien nyrkkiin puristus tai vaikka käden painallus vasten jalkaa. Kun ankkuri on tehty, suljen taas silmäni, luon kasvojeni eteen mielessäni tuon raivostuttavan tilanteen, puristan käteni kevyesti nyrkkiin ja annan tuon suojakuvan tulvia ikävän tilanteen päälle, peittää sen lopulta kokonaan ja viedä mennessään kiukun ja turhautu...