Hei kaikki,  Uusikuu ei ole yhtään auttanut levottomuuden rauhoittamisessa ainakaan... Ihmettelin, että miksi yhtäkkiä tuntuu siltä, että syksy olisi tullut vauhdilla ja että vähän väsyttää ja on jotenkin tunteikas olo aika-ajoin. Sitten luin Hesarista, että marraskuussa auringon valoa oli ollut vain 12 tuntia! No siinäpä tuo vastaus tulikin kummasteluihini. Olin unohtanut kaikessa työhönpaluuhehkutuksessani syksyn pimeyden ja harmauden ja sen, että päivät oikeasti ovat lyhyitä ja luonnonvalon määrä vähäinen. Heh. Tuon oivalluksen iltana kävelin bussilta kotiin. Oli pimeää ja harmaata ja ajatukset pyörivät tulevissa työjutuissa ja bussin alakuloisessa tunnelmassa. Askel askeleelta aloin hokea mielessäni mantran lailla sanoja ” en anna periksi! En anna periksi! En anna periksi…” Samalla nostin väkisin katseeni mustan lätäkköisen asvaltin pinnasta ylös, vedin keuhkot täyteen ilmaa, puhalsin rauhallisesti ilman ulos ja ulospuhalluksella asetin suupielet kauniisti ylöspä...